blues

Sunnuntai saapui, hän saapunut ei...

Ajatelkaamme leivontaa ja margariinia, sademetsien häviämistä, Halosen vähenevää kannatusta ja koirien määrän voimakasta kasvua maassamme. Myös ilmasto lämpenee. Hyvästit inuiiteille ja saamelaisilla.

Jos olemme kahdenkymmenen vuoden kuluttua yhä täällä tarkastelemassa ilmaston lämpenemistä, seisoskelemme luultavasti pihalla munat huurteessa tammikuisessa pakkasaamussa. Ja joka puolella lojuu kuolleita hylkeitä ja jäärkarhuja. Mutta jos ei tässä elämässä, ehkä seuraavassa? Ei ole muuten Urhon vika, jos Skepsiksen serveri ei aina toimi. (suhtautukaamme tietotekniikkaan skeptisesti!)

Lisätietoja halukkaille ja varsinkin niille, jotka eivät halua tästä asiasta mitään kuunaan kuulla myös Oxfordista

-metaIhminen

Dolemite, It's real bad out there! (http://www.scotthenderson.net/) Kunnon bluesia kuulee nykyään harvoin, tuskin koskaan. Eivät nämä nykyajan jätkät. eli kaikenmaailman pulliaiset osaa edes soittaa, perkele. Onneksi on Scott Henderson.

Lauantaikuviot kulkevat normaalia rataansa. Kuusi tuntia kovaa bluesrääkkiä Stratocasterilla, muutama kalja ja sitten saunaan. Illemmalla akustinen käteen ja tuutulaulu. Yöksi Hendrixia korvalappuihin, että totuus pysyy mielessä!

Pistin päivällä vahingossa radion auki. Ketkä näiden nykyiskelmien sanoituksia oikein rustaavat? Oikeastaan jostain anne mattilasta ei voi tehdä edes kunnon parodiaa - hän tekee sen itse.

Kerrassaan hempeää, rakastavaa ja rehellistä.

Koska tuleekaan se rehellinen rakastava mies joka hellii, suutelee ja kellii? Vai etkö lainaa enää pyjamaa?

Lisäksi voi tilata tuotteita. Esimerkiksi ensimmäinen fanitapaaminen video vain 15 egee/kappale. Todella edullisentulsaa.

Kysyäkin saa: "Anneli, tuutko sä taas joskus ruusulinnaan vai kierteletkö nyt muualla?"

Levoton prinssi odottaa

Sääliksi käy Erkki-poikaa. "Kello löi jo viisi, lapset herätkää, Juhani ja Liisi..." Tosiaan, eihän tuossa kansanlaulussa Erkkiä mainitakaan. Vaan olis pitänyt Erkin olla valveilla tapaninpäivän aamuna anivarhain puhelinlinjoja ja surulipusta järjestämässä sekä sisäistä ja ulkoista tiedotusta kyttäämässä.

Urho Metaihminen muistelee, miten asiat hoidettiin YYA-sopimuksen (1948-1991) aikoihin. Puhelu Breshneville ja surumusiikki soimaan Ylen kanaville. Kapasiteettia oli vaikka muille jakaa ja veli-venäläinen auttoi tarpeen mukaan. Jos ei muuta, niin pienet yöpakkaset ja jo oli äänestäjäkunta nöyrää ja kuuliaista. No, se oli silloin ennen, aikoihin jolloin Urhon inkarnaatio ei vielä ollut meta.

Miten nykyään suu pannaan kun kello ulkoministeriössä lyö viisi? Selviääkö sukkelasanainen Erkki demareiden puheenjohtajakisasta kunnialla? Soivatko tulevaisuudessa sisäasianministeriön sisäiset kellot?